Ensinnäkin, pahoittelut näin pitkästä postaustauosta. Nyt on ollut meikäläisellä kerta kaikkiaan niin isotöisiä kirjoitusjuttuja, etten ole mitenkään pystynyt keskittymään blogiteksteihin niiden lisäksi. Asiaa olisi kyllä ollut vaikka millä mitalla, joten nyt on aika päivittää kuulumiset.
Kerroin tässä (klik) postauksessa, että minulla olisi haaveena teettää Kuuralla vielä yhdet pennut. No, Kuuralla alkoi juoksut, eikä asiasta oltu lyöty lukkoon vielä mitään. Päivät vähenivät, eikä edes sopivaa urosta ollut vielä tiedossa. Kaiken lisäksi Kuuran H-hetki olisi ollut juuri isosiskoni hääpäivänä. Ajattelin, että ei tämä juttu varmaan onnistu, nyt menee kaikki ihan päällekkäin. Tällä kertaa häät menivät koiratouhujen edelle.
Kuura on tehnyt yhteensä kolmet pennut, joista kahdet isäni kennelnimen alla. Viimeisetkin pennut tulisivat isän kennelnimelle, onhan Kuura virallisesti hänen koiransa (vaikka onkin minun :)). Kuura on astutettu jokaisella kerralla 15. päivänä tiputtamisen aloittamisesta ja aina on onnistunut. Moneen kertaan sitä laskettiin, ja tultiin siihen tulokseen, että päivä on perjantai, päivää ennen häitä.
Kuuran paras astutuspäivä olisi siis ollut perjantai. Vihdoin keksittiin myös sopiva uros, ja sain uroksen omistajan kiinni tiistai-iltana (ei yhtään viime tingassa). Valitettavasti hänelle ei sopinut perjantai ja hän ehdottikin lauantaita. No, sehän ei tietenkään sopinut meille, joten päätimme, että sunnuntaina kokeillaan, muuta mahdollisuutta ei nyt ole. Jos Kuura ei anna enää sunnuntaina astua, niin sitten tullaan pois. Isosiskoni sanoi, että "anteeksi, kun ei tiedetty Kuuran kiimakiertoa, kun hääpäivää päätettiin". Pakkohan se oli antaa anteeksi. ;) Kuuran käytös muuttui selkeästi perjantaina flegmaattiseksi, mikä jatkui lauantaina. Sanoin Kuuralle, että pinnistele vielä päivä!
Siispä sunnuntaiaamuna häähumun jälkeen, kolmen tunnin yöunilla ajoimme isännän ja Kuuran kanssa toiselle puolelle Suomea sulhoa tapaamaan. Sulho oli oikein kiltti ja komea, ja noin vartin kuluttua peli olikin jo selvä. Kuura antoi sulhon astua heti, joten siitä päätellen hedelmällisiä päiviä oli vielä jäljellä.
Sellainen hulabaloo oli koirain kanssa tällä kertaa. Nyt tietysti kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että astutus kantaisi hedelmää. Vien Kuuran tiineysultraan heti, kun se on mahdollista, siihen asti ei auta muu kuin jännittää. Mikäli Kuura jäi tyhjäksi eikä pentuja tule, harkitsen pennuttamista syksylle. Ensi vuodelle sitä ei enää venytetä, koska silloin Kuuran aika alkaa olla ohi.
Toivotaan kuitenkin, että saataisiin vielä yhdet pikkuiset meille.
Tiedossa on muitakin suuria uutisia, mutta tällä hetkellä ovat vielä kuulopuheiden asteella, joten kerron asioista heti, kun saan virallista dataa. Joka tapauksessa, hirveästä kiireestä huolimatta näyttää siltä, että vuosi on alkanut vähintäänkin hienosti!
EVE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti