(HAMMAS)RIVIT HARVENEVAT

Tänään Kuuralla oli rankka päivä. Vein sen Evidensiaan haljenneen hampaan poistoa varten. Kuura jännittää eläinlääkäriä niin paljon, että se tärisee jo kotona. En käsitä, miten se aistii tulevan eläinlääkärikäynnin, mutta näin se vain on. Jännityksen takia ei nukutusainekaan meinannut lähteä vaikuttamaan, ja Kuuralle jouduttiin pistämään sitä vähän extrasti. Viimeisillä voimillaan Kuura yritti pysyä pystyssä, vaikka jalat lähtivät sivuille kuin vastasyntyneellä hirvenvasalla. Viimein Kuura löi päänsä tyynyyn. Kun hoitaja tuli hakemaan sitä, se tokeni taas ja yritti hädissään rimpuilla hoitajan sylistä pois. "Äiti, älä jätä!" ja niin hoitaja kantoi Kuuran toimenpidehuoneeseen.

Puolentoista tunnin kuluttua eläinlääkäri soitti, että Kuura nukahti hyvin, mutta hampaanpoisto oli erittäin isotöinen, sillä juuret ulottuivat syvälle ja olivat todella lähellä toisia hampaita. Bonuksena vielä alarivistäkin oli löytynyt märkivä hammas, jota en itse ollut huomannut säännöllisistä suutarkastuksista huolimatta, joten se poistettiin samaan syssyyn. Myös hammaskivi raaputeltiin pois ja kynnet lyhennettiin siisteiksi.

Vaikka toimenpide oli työläs, kaikki meni muuten hyvin. Nyt Kuura makaa minun ja isännän jalkojen juurissa viltillä ja yrittää huilien välissä aina toeta ja jos minä nousen, Kuurakin yrittää nousta, etten minä taas vaan jätä sitä.

Kun torstaina illalla havaitsin, että hampaan ien näyttää huonolta, yritin tietysti heti perjantaiksi saada koiralle aikaa eläinlääkärille. Monet kysyivät, että miksi vien kalliille yksityiselle, kun kotipaikallani on hyvä kunnallinenkin eläinlääkäri. Olin jo sopinut ajan Evidensiaan maanantaiksi ja saanut ruikutettua Kuuralle kipulääkkeet, että se pärjää viikonlopun yli. Päätin kumminkin soittaa vielä kunnalliselle eläinlääkärille, että olisikohan siltikin mahdollista päästä jo perjantaina vastaanotolle. Kun kerroin, että Kuuran ien on vihreä ja saattaa olla mätinyt, eläinlääkäri huudahti puhelimeen: "Herranjestas!" ollen sitä mieltä, että Kuuran on saatava antibiootit, että mätää ientä ei voi ommella.

Päätin vielä soittaa Evidensian eläinlääkärille, että pitääkö tämä äsken kuulemani paikkansa (mainitsematta soittoa toiselle eläinlääkärille). Sieltä kuitenkin sanottiin ystävällisesti, että tarvetta antibiooteille ei ole (vielä kun kuvasin, että Kuura on eloisa ja energinen hampaasta huolimatta) ja että hampaanpoistolla poistuu myös ongelma. Tänään selvisi verikokeiden perusteella, että tulehdusarvot eivät ole koholla eikä antibioottien tarvetta ole edelleenkään, ainakaan tässä vaiheessa. Toivottavasti paraneminen sujuu hyvin, ettei tarvetta antibiooteille myöskään tule. Toisin sanoen, etukäteen määrätyt antibiootit olisivat olleet aivan turhat.

Tästä opin sen, että kuuntelen ainoastaan yhtä lääkäriä. Kunnalliselle eläinlääkärille soitto ei aiheuttanut minulle mitään muuta kun lisää stressiä, kun muutenkin huoli oli jo Kuuran takia kova. Ymmärrän, että ammattilaisilla on näkemyseroja. Silloin vain täytyy valita se, ketä kuuntelee. 

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sanon sydämeni pohjasta, että tästä eteenkinpäin vien koirani vain ja ainoastaan Evidensialle. Ihan sama, kuka lääkäri tai hoitaja on paikalla, voin aina luottaa siihen, että koira on ammattilaisten käsissä. Kukaan ei huuda "herranjestas!" vaikka koiralla olisi pää kainalossa.

Tämä oli ensimmäinen kerta Kuuran lähes 8-vuotisessa elämässä, kun on tarvinnut eläinlääkärin palveluja muutoin kuin rutiinitarkastuksien muodossa. Nyt on Kuuralla purukalusto kunnossa. Valitettavasti toipumisen takia joulunpyhille suunnitellut metsästyspäivät peruuntuvat, sillä koiraa ei saa päästää kymmeneen päivään irti. Pääasia kuitenkin on, että koiralle kipua aiheuttavat, huonot hampaat on poistettu. Kaikesta huolimatta, odotamme joulua innolla.

EVE